maanantai 20. tammikuuta 2014

Surkeuden huippu

Ihku oli tänään vielä kipeempi. Nyt se jo oikeesti ontu, eikä halunnu laskee sille painoo ollenkaan. Tekee ihan pahaa katsoa kun siihen selvästi sattuu paljon. Onneksi ell tulee huomenna. Vaikka kipeä sen jalka onkin, se silti on tosi utelias ja halus seurata kokoajan. Jollain tavalla kuitenki väsyny. En tiiä mistä se on ne tehny, ku pohjat on hyvät, ruokinnassa ei ole mitään muutoksia ja meillä on melko stressitön ympäristö tallilla. Toivottavasti se nyt sais jonku lääkkeen joka auttas. Tuli oikeesti ihan surkee olo kun kahto sitä, oma hevonen on selvästi kipee ja sille ei voi tehä mitään. Tänään en tehnyt jalalle mitään kun tuntuu et tein mitä vaan nii ei auta. Mitä mä oikeesti tein väärin? En voi oikeesti kuvailla miten surkee olo mulla on Ihkun takia. Nyt kaikki mitä haluun on vaan että mun oma vauvva paranee ja pystyy juoksemaan ilman että siihen sattuu.

Liikutin tänään Pöpön ja tein iltatallin. Huomenna käyn tallilla kun koulusta pääsen ja olen sen aikaa mitä eläinlääkäri tulee ja kahtoo sen Ihkun jalan. Kesiviikkona liikutan Mocoman, to pidän tytöille tuntia, en tiiä liikutanko ketään. Pe Pöppö ja Mocoma jolla saatan mennä valmennukseen. La Pöppö ja Mocoma. Harmittaa myös pitää Ihkulla nyt lomaa kun rupesi just hyvä rytmi löytymään liikutuksiin, mutta annan sen kyllä tällä kertaa parantua kokonaan ennen kun kiipeän selkään!

Raukka ei meinannu päästä edes hoitopaikalle kun jalka oli niin kipeä. :( 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti